Koira matkalle mukaan - tiedätkö riskit ja määräykset?

Sanomalehti Karjalainen kirjoittaa tänään printtilehdessään laajemmaltikin aiheesta "eläinten ulkomailta saadut loistaudit lisääntyneet". Valitettavasti Karjalaisen nettijuttu aiheesta oli varsin lyhyt - mutta siihenkin kannattaa tarttua.

Aihe on varsin tärkeä mutta valitettavan vähän puhuttu. Itseäni nyppii melko rankasti että yleensä lähes aina näissä jutuissa on nostettu esimerkiksi ulkomailta adoptoidut rescuekoirat joiten väitetään (ja halutaan viestiä) olevan se suurin riski tautien kulkeutumisessa. Näinhän asia ei kuitenkaan todellisuudessa ole.

Vastuullisesti toimivien rescuejärjestöjen kautta adoptoidut koirat jotka tuodaan Suomeen Eviran rekisterissä olevan järjestön kautta, TRACES-rekisteröitynä, testattuna, eivät ole se pahin uhka. Pilipalituojia tosin rescuetoiminnassakin riittää jotka eivät määräyksiä noudata mutta siitä olen kirjoitellut usein, esimerkiksi täällä. Ei keskitytä nyt siihen.

Leishmania nousee näissä uutisoinneissa lähes poikkeuksetta taudiksi joka nostetaan esiin, kuten nyt myös tässä Karjalaisen stoorissa. Leishmania-paniikistakin olen ehtinyt aikaisemmin avautumaan täällä, joten ei keskitytä nyt siihenkään.

Keskitytään oleelliseen eli siihen että ihan oikeasti - vaikka rajat Eurooppaan ovat auki ja lemmikit matkustavat omistajiensa kanssa, pelkät normirokotukset eivät suojaa matkustavia koiria kaikelta - kohdemaiden tautitilanteista täytyy olla perillä. Ottavatko näyttelyihin matkustavien koirien omistajat nämä selville ja noudatetaanko jokaista määräystä? Lähes koko Eurooppaa koskee sääntö että kun koira tulee Suomeen sille täytyy olla annettuna ekinokokkoossilääkitys. Tästä täytyy olla merkintä koiran passissa - lue lisää täältä.  Ekinokokkoosilääkityksen antamista laiminlyödään paljon juurikin siksi ettei passeja Suomeen saavuttaessa tarkastata - ei viitsitä nähdä vaivaa että lääkitys käydään eläinlääkärillä ottamassa. Koirien kanssa matkustavat ottavat todellakin turhia riskejä ollessaan saamattomia ja välipitämättömiä tätäkin määräystä kohtaan. Heisimato ei kuitenkaan ole ihan pikku juttu.

Kunka moni koiransa kanssa matkustava oikeasti perehtyy kohdemaansa tilanteeseen, selvittää mitä riskejä sielä voi koiralle olla ja varautuu ennakkoon? Kuinka moni esimerkiksi Etelä-Euroopan alueelle matkustava kotiin palatessaan käy eläinlääkärillä testauttamassa koiransa esimerkiksi juuri sen leishmanian varalta ja muutenkin perehtyy siihen mikä se on, mitkä ovat oireet ja itämisajat? Entäs sydänmato? Ehrlichioosi? Suosittelen lukemaan tämän linkin alta löytyvän tekstin matkailevan koiran loisriskeistä. Itse miettisin myös sitä että onko se koira pakko ottaa edes lomamatkalle mukaan - ehkä sillä olisikin kivempi olla hoitajan kanssa. Koira ei ehkä kuitenkaan näe matkailua yhtä avartavana kokemuksena kuten me ihmiset. Matkustamisesta, vieraista paikoista ja uusista tilanteista saattaa aiheutua enemmän stressiä koiralle kuin iloa sekä kotiin jäämisellä vältytään myös näiltä tautiriskeiltä.