perjantai 4. joulukuuta 2015

Sijaiskodiksi kotia tarvitsevalle lemmikille?

Kuva: SEYn kampanjamateriaali
3.12.2015 alkoi SEYn valtakunnallinen sijaiskotikampanja. Kamppiksen tavoitteena on löytää uusia sijaiskoteja sekä tukijoita kodittomille lemmikeille. Kissojen tilanne Suomessa on suorastaan katastrofaalinen - noin 20 000 kissaa jää kodittomaksi joka vuosi. Luku on järkyttävä. Luonnollisestikkaan kaikki eläinsuojelutahojen hoiviin päätyneistä kissoista eivät tarhoille mahdu - tässä yksi syy siihen miksi sijaiskodeille on jatkuva tarve. Toki, ei pelkästään kissoille vaikka niiden tilanne Suomessa onkin ylivoimaisesti huonoin - myös muita lemmikkejä on vailla sijaiskoteja sekä lopullista kotia tietenkin. Tilan puute ei ole ainoa syy sijaiskotien tarpeeseen; osalle eläimistä on parempi olla kotioloissa kuin tarhalla.

Itselläni ei ole kokemusta kissojen sijaiskotitoiminnasta johtuen omasta allergiasta sekä siitä että meillä asustaa koiria eikä kokemusta kissoista ole. Koiria meillä on ollut vuosien saatossa kotihoidossa useampiakin. Kaikki hoitolaisemme joista osa tässä kuvituksena -  ovat olleet Espanjan Koirat - yhdistyksen kautta ja asustaneet luonamme oman kodin löytymiseen saakka. Osa koirista on tullut juurikin myös espanjalaisia tarhoja jatkuvasti vaivaavan tilan puutteet takia. Uusia apua tarvitsevia koiria ei voida tarhoille ottaa ellei sielä olevat lähde ja vapauta tilaa. Osa koirista on lentänyt luoksemme koska tarhalla olo on stressannut koiria liikaa ja niiden on ollut parempi olla perheessä; muutama nuorempi koira, lähes ikänsä tarhalla ollut on tullut luoksemme opettelemaan elämää kotikoirana.

Minulta on paljon kysytty kysymyksiä vapaaehtoisena sijaiskotina toimimiseen liittyen; tässä omakohtaiset vastaukset ja havainnot yleisimmistä kysymyksistä!

Kauanko kotihoito kestää?
Vaikea sanoa! Pääsääntöisesti meillä kotihoidossa olleet koirat ovat löytäneet oman kotinsa aika pian, yleensä muutamassa viikossa. Pisin kotihoitojakso taisi olla muutaman kuukauden. Sitoutua tietenkin täytyy kotihoitajan pystyä yleensä määräämättömäksi ajaksi - harvemmin kukaan pystyy tarkasti ennakoimaan kuinka kauan menee kunnes koti löytyy.

Mitä pitää ottaa huomioon?
Itse olen ottanut hoitoon vain koiria joita voisin ns itsekin harkita ottavani pysyväksi perheenjäseneksi; eli en ota koiria jotka jo valmiiksi tiedän että meidän omien koirien kanssa voisi probleemaa tulla tai mihin omat rahkeet ei riitä. Tuolla tarkoitan että en osaisi toimia - enkä tarjota hyvää hoitopaikkaa esimerkiksi laumanvartijakoirille, palveluskoiratyyppisille enkä ns taistelukoiraroduille. Tottakai hoitolaisen pitää tulla toimeen muiden koirien kanssa kun niitä meillä on. Oman elämäntilanteen pitää olla sellainen että se sallii uuden koiran tulon ja valmius olla siihen että ongelmia saattaakin tulla eikä kaikki mene heti putkeen. Kotiuttaa pitää ihan samalla tavalla kuin koira olisi oma, opettaa koiralle sisäsiisteyttä, hihnakäytöstä, kotikoiran elämää kaikilla tavoin.
Tietenkin jos ottaa hoitolaiseksi ulkomailta tulevan rescuetaustaisen koiran täytyy varmistua ja tarkastaa se että tuova taho on vastuullinen, Suomeen rekisteröity järjestö.

Entäs vastuut?
Hoitolaisesta on viime kädessä tietenkin vastuussa omistaja - eli taho joka eläimen omistaa. Hoitaja on tietenkin vastuussa siitä että koiraa hoitaa hyvin ja on sitoutunut kotihoitoon sekä koiraan. Itse en ole veloittanut yhdistykseltä koiran ruokintaan liittyviä kuluja vaikka sekin mahdollista olisi - eläinlääkärikulut sitten asia erikseen. Ne on tulleet kuittia vastaan tilille pikaisesti jos eläinlääkärillä ei ole ollut suoralaskutussopimusta yhdistyksen kanssa. Muita kuluja ei ole omalle kohdalle tullut. Omasta mielestäni vastuukysymykset pitää olla selvillä sekä korvausvelvoitteet jos jotain sattuu. Eläimistä kun on kyse ei kukaan voi varmastikkaan antaa takuita käytöksestä. Itse en toimisi tahon kanssa joka velvoittaisi hoitajaa esim vastaamaan kuluista mitä tulisi jos hoitolainen ajatutuisi vaikka tappeluun perheen oman koiran kanssa aiheuttaen vammoja. Mielestäni nämä kuuluu kuitenkin aina hoidettavaksi yhteisymmärryksessä eläimen omistajan kanssa, kuten myös muut mahdolliset vahingot vaikka hoitaja vapaaehtoisesti hoitajana toimisikin.
Hoitajan vastuulla on luonnollisesti myös pitää yhdistystä ajan tasalla, toimia yhteistyössä sekä järjestää aikaa keskusteluihin ja tapaamisiin kotiehdokkaiden kanssa. Kuljettamaan eläintä täytyy tietenkin jossain määrin pystyä jos on esimerkiksi tarvetta eläinlääkärille tai jos kyseessä on ulkomailta tuleva rescuekoira - hakemaan tietenkin noutopaikalta luokseen.

Onko hoitolaisesta vaikea luopua?
On ja ei. Tottakai on haikeaa kun omassa kotona asustellut koira lähtee kun yleensä sitä aika äkkiä kiintyy ja rakastuu hoitolaisiin. Toisaalta taas ei koska tietää että nyt se koiran oikea uusi elämä vasta alkaa kun omaan kotiin on päässyt ja on saanut itse olla mukana siinä prosessissa. Onneksi monen omistajan kanssa on yhteys pysynyt ja kuulen kuulumisia koirista.

Entäs jos itse haluaa pitää hoitolaisen?
Näin on aika monelle käynyt että tähdet ovat laskeutuneet ja kemiat kohdanneet niin että eläin on löytänytkin oman kotinsa kotihoitopaikasta. Silloin tietenkin luovuttavan yhdistyksen kanssa keskustellaan asiat läpi ja toimitaan kuten normaalissa adoptioprosessissa.

Entäs jos tuleekin isoja ongelmia?
Tästä syystä myös on hyvä valita harkiten mitä kautta eläimen hoitoon ottaa - suosittelen juurikin vain ja ainoastaan vastuullisia, Suomeen rekisteröityjä yhdistyksiä joilla on organisaatio taustalla. Tukiverkkoa täytyy olla jos ylitse pääsemättömiä ongelmia tuleekin tai jotain yllättävää sattuu ja eläimen omistavalla taholla pitää olla valmius etsiä kohtuullisessa ajassa eläimelle uusi paikka. Neuvoja pitää saada jos niitä tarvitsee ettei yksin tarvitse hoitajan jäädä kysymyksineen tai ongelmatilanteissa - tai maksumieheksi esimerkiksi eläinlääkärikäynneissä.

Kenen kautta suosittelisit ottamaan hoitolaisen?
SEY:llä oma sivusto koskien sijaiskoteja jossa on paljon hyvää yleistäkin infoa aiheesta sekä jonka kautta voi ilmoittautua eri alueilla toimiville SEY:n jäsenyhdistyksille sijaiskodiksi.
Kodinvaihtajat ry etsii suomalaisille eläimille koteja jotka syystä tai toisesta joutuvat vaihtamaan koteja ja saattavat tarvita myös väliaikaiskotia siinä välissä.
Espanjasta rescuetoimintaa tekevät Kodittomat Espanjan Koirat ry, Costa Blancan Rescuekoirat ry ja Auringonkoirat ry ovat luotettavia tahoja jotka harjoittavat myös sijaiskotitoimintaa.
Kreetan kodittomat eläimet, Viipurinkoirat ry sekä Rescueyhdistys Kulkurit ry ansaitsevat myös suositukset! Varmasti muitakin maininnan arvoisia on - rotuyhdistyksilläkin on omaa rescuetoimintaa ja sijaiskoteja joskus etsinnässä. Kokemuksia ja suosituksia eri tahoista kannattaa kysellä jo sijaiskotikokemusta omaavilta. Ensisijaisesti kannattaa tosiaan muistaa ja huomioida että vastuut ja velvollisuudet on selvillä kummallekkin osapuolelle sekä tukea ja apua on tarvittaessa saatavilla.

Ihan yleisellä tasolla - voin todellakin suositella sijaiskotina toimimista kotia tarvitsevalle eläimelle! Palkitsevaa ja mukavaa hommaa - tosin myös sitoutumista vaativaa. Oma elämäntilanne on tällä hetkellä liian kiireinen johtuen treenausprojektistani kiipeämään Afrikan katolle josta voit lukea täältä omaa blogia - joten toistaiseksi ei sijaa majatalossa hoitolaisille ole, mutta varmasti taas tulevaisuudessa on - kaipaan tuota duunia; yhteistyötä yhdistyksen kanssa, hoitolaisen kehityksen seurantaa ja sitä hetkeä kun näkee kotiehdokkaan sekä hoitolaisen ensi kohtaamisen ja oivaltaa että tässä se koti nyt sitten on.








7 kommenttia:

  1. Onko sulla ollut arkaa koiraa hoidossa?

    VastaaPoista
  2. Ihan kamalan arkaa ei ole ollut - varautuneita alkuun kyllä. Jos koira on arka ja pelokas - meidän koti ei ole hyvä hoitopaikka. Meillä on kuitenkin talous jossa asuu viisi koiraa, teini-ikäisiä poikia ja trafiikkia on - joten jos on tiedossa että koira on todella arka niin meillä on ehkä liikaa actionia ja melua siihen että arka koira tuntisi itsensä turvatuksi täällä ja uskaltaisi murtautua kuorestaan. Arkojen koirien kanssa täytyy kuitenkin pystyä takaamaan sitä rauhallista meininkiä ja koiran ehdoilla tapahtuvaa etenemistä - meillä ei ihan siihen ole mahdollisuutta.

    VastaaPoista
  3. Moi! Tosi mielenkiintoinen aihe, hyvä että otit tämän esille! Olen itse harkinnut sijaiskodiksi ryhtymistä, mutta asiassa on niin paljon muttia etten ole vielä uskaltanut.

    Miten osaat arvioida, mikä koira sopii teille? Mitäs jos ei sovikaan?

    Onko vastaan tullut niin hankalaa koiraa, ettet ole tullut sen kanssa mitenkään toimeen? Miten olet hoitanut kodinvaihdosta aiheutunutta stressiä? Miten kestät sitä, jos joku koira haukkuu vaan koko ajan? Miten sen saa loppumaan? Eikö tarhaoloissa ollutta koiraa ole vaikea sopeuttaa kotioloihin? Vaikka olisikin alunperin ollut kotikoirana, on tarhalla olo saattanut aiheuttaa paljon pelkotiloja ja käytöshäiriöitä. Onko sulle ikinä tapahtunut mitään ikävää, esim. lainakoira purrut jotain ihmistä tai vierasta koiraa? Voiko koirien kanssa vähän kokemusta omaava ryhtyä tälläiseen?

    Tehdäänkö koirille kunnollinen terveystarkastus esim. hampaitten, nivelten ja muiden kipujen suhteen? Sehän on toisille koirille hirveä stressi, jos sairas koira tulee laumaan. Ja onhan se ikävä luovuttaa sairasta koiraa, jos ei tiedä, hoidetaanko se kuntoon uudessakaan kodissa.

    Miten osaat valita hyvän kodin koiralle? Vastuu on aika suuri..

    Miten sulla riittää aika noin monelle koiralle? Miten pystyt lenkittämään kaikki? Jos joku on vaikka remmirähjä, niin vaikea sitä on lenkittää muiden kanssa. Kerroitko joskus että harrastat useimpien kanssa tokoa tai muuta...miten sulla on varaa niin kalliisiin harrastuksiin lainakoirien kanssa?

    Miten tulla toimeen yhdistyksen toimijoiden kanssa? En halua yleistää mutta usein eläinsuojeluihmiset on hmm...vähän vaikeita :) Mistä saat kaiken henkisen tuen, mitä tässä tarvitsee? Eläinsuojeluihmiset on usein tosi kiireisiä ja vapaaehtoistahan kaikki sen parissa vietetty aika on.

    Tosi hienoa vapaaehtoistyötä olet tehnyt näiden koirien kanssa! Paljon kysymyksiä, kiitos jos jaksat vastata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kysymyksistä ja palautteesta! Kiva että olet miettinyt sijaiskotina toimimista. Koitan parhaani mukaan vastata kysymyksiisi.

      Uskon että tuohon arviointiin mikä koira meille sopii auttaa parhaiten se että tunnen omat koirani aika hyvin ja tiedän millaisia ne ovat sekä niiden mahdolliset haasteet. Meillä tuo Jimi-koira on ehkä se haasteellisin muiden kohtaamisissa mutta tiedän että Jimille isoin haaste on juuri oman ikäiset uroskoirat - joten niitä en voi meille oikein ottaa. Tietenkin omat resurssit pitää myös tuntea.

      Sellaista koiraa en ole vielä kohdannut kenen kanssa en toimeen olisi itse tullut. Pääsääntöisesti kaikki on aina mennyt alusta lähtien hyvin. Joidenkin kohdalla tutustuminen on ollut hitaampaa - jotkut taas olleet melkein heti ihan kotonaan. Mitään sen kummempia prosesseja meillä ei ole kuinka kotiutetaan - otetaan vaan osaksi arkea ja omia rutiineja heti alusta lähtien. Uskon että meidän omat koirat ovat olleet todella iso apu monelle uudelle tulokkaalle kun ottavat mukaan porukkaan niin avoimesti uudetkin koirat. Mitään vahinkoja ei ole sattunut hoitolaisten kanssa - yhtä tapausta lukuunottamatta. Siinäkin oli yhtä paljon syytä sekä hoitolaisessa että juuri tuossa meidän Jimissä - ottivat aika tiukkaan yhteen. Tälle koiralle etsittiin sitten uusi hoitopaikka koska elo meillä oli sen verran haastavaa ja jouduin eristämään koiria toisistaan. Kahden koiran jatkuva rähinä aiheutti sen verran stressiä myös muissa koirissa että meissä ihmisissä niin oli ainoa vaihtoehto etsiä sille koiralle uusi hoitopaikka. Vieraita ihmisiä (tai meitäkään) tai koiria ei ole kukaan hoitolainen purrut. Kovia haukkujia ei meidän kohdalle ole sattunut myöskään - toisaalta taas - meillä on mäyräkoira joka on kova haukkumaan joten lienee ollaan totuttu asiaan…

      Kyllähän tarhoilta tulevat vastuullisten yhdistysten kautta tulevat koirat ovat käyneet läpi useammankin eläinlääkärintarkastuksen ja terveydentilasta ollaan perillä. Mutta - kyseessä on kuitenkin koirat kenen taustoja ei tunneta ja todella mittaviin kuvauksiin ei tarhoilla ole resursseja - joten piileviä vammoja saattaa olla, tai sairauksiakin mitkä ilmenevät vasta myöhemmin. Se on vain asia mikä rescuetaustaista koiraa harkitsevan pitää ymmärtää ja siihen varautua että näitä saatta ilmetä ja niihin pitää olla varautunut. Tottakai - jos tietäisin koiran olevan sairas en sitä meidän porukkaan ottaisi hoitoon koska se on ihan totta - sairas koira laumassa saattaa aiheuttaa ongelmia. Omat koirat meillä on olleet hyvin terveitä aina - kellään heillä ei ole ilmennyt vuosien saatossa mitään piilevää tautia tai hoitoa vaativaa vammaa.

      Kotihoitaja ei tietty yksin ole vastuussa uuden kotin valinnasta - tokikin avain asemassa jo siksikin koska on sen koiran kanssa arkea elänyt ja näin ollen tuntee koiran hyvin ja tietää parhaiten millainen koti koiralle olisi paras. Kotiehdokkaat seuloutaan siis yhteistyössä yhdistyksen kanssa. Onhan se iso vastuu kyllä.... Ja harmittaa kyllä kun välillä tulee tapauksia että se koti ja ihmiset minkä luuli olleen sitoutunut - ei sitten ollutkaan. Valitettavasti on omiakin kotihoitolaisia sitten palautunut ajan päästä kun omistajien "elämän tilanne" on muuttunut ja koira ei siihen sitten enää sovikkaan. Se kirpaisee aina ja tulee hyvin pettynyt olo kun koti ei sitten loppuelämäksi ollutkaan vaikka koiraa adoptoidessa kuinka vakuuteltiin sitoutumista - itseäänkin usein syyttää virhearviosta - mutta eipä näiltä kai välttyä voi vaikka kuinka yrittäisi tehdä parhaansa ja olla tarkka. Onneksi kuitenkin valtaosa omistajista ovat sitä mitä sanovat ja koira elää onnellisena perheessä elämänsä loppuun asti.

      Poista
    2. Aika ei riittäisi näin monelle koiralle jos minulla ei olisi koirarakasta perhettä ympärillä. Lapsetkin ovat jo teini-ikäisiä joten heistä on iso apu moneen koirahommaan. Kotimmekin on koiraystävällinen omalla aitauksella mikä tietty helpottaa isomman lauman kanssa elämistä kovasti. Yksin en koiria kerralla lenkitä. Ei siksi että se olisi määrällisesti vaikeaa vaan siksi että meidän koirilla on hyvin ääripäitä energiatasoissa. Vanhemmat, hitaammin köpöttävät koirat ja energinen nuori on vähän työlästä samalla lenkittää yksin. Meillä koirat liikkuu ja ulkoilee aika yksilöllisesti. Onneksi on tosiaan perheessä myös muita - esim puolisoni tykkää käydä kovasti koirapuistoissa ja juoksuttaa noita energisiä muutenkin irti metsissä - mä taas itse tykkään enemmän kävellä rauhallisesti. Pojat taas juoksentelee koirien kanssa pitkin metsää mielellään. Jokaiselle löytyy siis myös omaan ulkoilumieltymykseen sopiva koira :)
      En ole harrastanut hoitolaiskoirien kanssa maksullisia harrasteita - omien kanssa satunnaisesti. Toki - eihän koirien pitäminen ole halpaa mutta koirat tuo elämään niin paljon positiivista energiaa että sitä ei millään rahalla ostettua saisi. Toki, useamman etelän matkan verran säästyisi vuositasolla rahaa jos koirattomia olisimme mutta oishan se tyhjää elämää.

      Tottakai eläinsuojeluporukoissa on haasteelisiakin ihmisiä - ihan kuin kaikilla elämän alueilla. Kaikkien kanssa ei vaan kemiat välttämättä kohtaa. Onneksi yhdistyksissä on aina useita toimijoita - ja yhdistyksiäkin on monia - eli jos jonkun ihmisen tai tahon kanssa tuntuu vaikealta toimia niin vaihtoehtoja on. Itselle on vuosien saatossa kehittynyt hyvät tukiverkot - paljon koiraihmisiä on ympärillä kenen kanssa asioista voi jutella - purkaa sydäntään iloista ja suruista sekä tarvittaessa ottaa vähän punkkua. Tietty myös sellainen yleishyvä tasapaino asioissa auttaa - kaikki ei koirien ympärillä pyöri.

      Varmasti sijaiskotina voi toimia vaikka ei vielä paljoa koirakokemusta olekkaan. Kokemusta voi hankkia myös tutustumalla eri yhdistyksiin, menemällä mukaan tapahtumiin jossa ovat läsnä ja juttelemalla asiasta. Tuttavien koiria kannattaa myös hoitaa - sillä jokainen koira opettaa aina jotain. Kotihoitoon voi vaikka alkuun ottaa jonkun koiran joka on jo Suomessa - ja joutuu syystä tai toisesta vaihtamaan kotia tarvitsee tilapäistä paikkaa. Niistä koirista on jo kuitenkin paremmin tietoa olemassa verrattuna tarhalta tulevaan koiraan joten hoitamiseen saa niin vähän pehmeämmän laskun. Koirien käyttäytymistä kannattaa opiskella jossain määrin ennakkoon ja perehtyä positiivisiin koulutusmetodeihin. Hyvä kirja mikä kannattaa lukea on Turid Rugaas: Rauhoittavat signaalit.

      Kiitos vielä kysymyksistä, toivottavasti vastauksista oli apua - lisääkin toki saa kysyä tätä kautta tai yksityisviestillä tuolta Tassunpohjia-blogin Facebook sivun kautta.

      Poista
    3. Tuntuu, että eläinsuojeluyhdistykset antavat vähän liian ruusuisen kuvan tilapäiskotitoiminnasta. Tottakai, että uusia tilapäiskoteja saataisiin, mutta aika vastuuttomalta tuntuu toiminta. Itselläni on kokemusta vain SEY:n alaisuudessa toimivasta yhdistyksestä, että en toki halua yleistää. Enkä halua sinuakaan moittia, mutta blogistasi saa sen kuvan, että harvoin tulee minkäänlaisia isompia ongelmia. Hyvä jos asia on niin, mutta kyllä niitä ongelmiakin riittää ja niistä pitäisi rehellisesti kertoa, jotta tilapäiskodeilla on realistinen kuva, mihin lähtevät. Ei nimittäin ole ihan helppoa miettiä ja järjestellä asioita, jos tilapäiskotikoiraa ei pystykään pitämään pysyvän kodin löytymiseen asti. Eihän sillä ole mitään muutakaan paikkaa, mihin mennä. Syyllisyys on ihan hirveä myös siitä, miten koira sopeutuu taas uuteen tilapäiskotiin (jos sellainen edes löytyy) ja miten se siitä joutuu kärsimään.

      Ensinnäkin koirien taustoista, käytöshäiriöistä ja sairauksista harvoin tiedetään koko totuutta, koska ne tulevat suoraan edelliseltä omistajalta tilapäiskotiin. Niitä ei sen kummemmin tarkasteta kuin päällisin puolin eläinsuojeluyhdistyksen "taviskoiraihmisten" toimesta. Sen jälkeen jossain vaiheessa toki viedään lääkäriin rokotettavaksi ym. mutta kun käytetään halvimpia mahdollisia (tottakai) lääkäreitä, eivät esim. kunnaneläinlääkärit kerkeä, viitsi tai osaa tarkistaa sen kummemmin esim. hampaita ja niveliä, jotka ovat kuitenkin ne yleisimmät sairaat paikat, ja kipeimmät. Tällöin sairas koira saatetaan antaa muiden koirien seuraan tilapäiskotiin ja mitä muuta siitä tulee kuin ongelmia, kaikille. Toiseksi on epäeettistä pitää kipuilevaa koiraa hoitamatta sitä kuntoon. Eettisempää siinä tilanteessa olisi lopettaa koira, jos ei yhdistyksellä ole varaa tai halua hoitaa koiraa kuntoon.

      Tilapäiskodilla pitäisi ehdottomasti olla pitkä ja monipuolinen kokemus koirista. Niinkin yleinen vaiva kuin remmirähjäys on aikamoinen ongelma, jos ei ole osaamista sitä kouluttaa. Joka päivä täytyy kuitenkin useamman kerran käydä lenkillä. Lisäksi rähjäämiseen saattaa liittyä aggressiivisuutta, hyökkäilyä, jopa puremista. Miten kokematon ihminen sellaisen kanssa tulee toimeen?

      Eläinsuojeluyhdistykset toimivat vapaaehtoisten varassa, joten aina ei ole aikaa tai jaksamista auttaa. Tilapäiskoti tarvitsee kuitenkin hyvin paljon tukea mahdollisesti hankalan koiran kanssa. Yhdistykseltä pitäisi myös löytyä osaamista auttaa monenlaisissa ongelmissa. Mistä sitä apua muuten saa..Cesar Millanilta? :)

      Tilapäiskotitoiminnasta saa toki hirvittävän paljon positiivista, koirat nyt vaan on niin ihania kukin omalla tavallaan. Realistinen kuitenkin pitää olla, ettei se mitään helppoa hommaa todellakaan ole eikä kaikista ihmisistä ole siihen.

      Poista
    4. Kiitos kommentista!

      Tottakai on hyvä myös niitä kotihoitoon liittyviä ongelmatilanteita nostaa esiin. Tässä omakohtaisessa bloggauksessani oli tosiaan enenmmän näitä positiivisia puolia - johtuen juurikin siitä että omalle kohdalle ei ole isompia haasteita sattunut. Juuri tästä syystä blogitekstissä mainitsin että on tärkeää myös kotihoitajan itse tiedostaa ne omat resurssit. Itse en hoitoon koiraa ottaisi jonka esim rotu on sellainen mille en pysty tarjoamaan rodunomaista toimintaa tai omat taidot ei riitä. Vastuut ja velvollisuudet pitää myös olla selvitettynä yhdistyksen kanssa ja näitä "mitä sitten jos" tilanteita varten pitää olla tukea saatavissa.

      Koiria on monelaisia - luonnollisestikkaan ihan kaikki ei kaikille sovi - hoitoon tai omistukseen. On hienoa että on olemassa myös ihmisiä joilla on resursseja niitä vaikeampia tapauksia ottaa hoitoon. Sijaiskoteja joskus etsii myös hyvin helpohkojakin koiria ketkä voi hyvin olla vähän kokemattomammankin luona. Mutta se on ihan totta että sijaiskodin täytyy olla myös ongelmiin varautunut ja pystyä niitä ratkomaan - joko itsenäisesti tai sitten ammattilaisen avulla.

      Eläinsuojeluyhdistysten krooninen aika & resurssipula vaivaa vapaaehtoistoimijoita kautta linjan. Onneksi varsinkin tuola rescuetoiminnan puolella moni yhdistys on verkostoitunut sekä eläinlääkärien ja kouluttajien kanssa eli näin ollen pystyvät hoitajillekkin tarjoamaan ihan ammattilaisen apua tilanteissa joihin ei omien aktiivien aika tai osaaminen riitä. Onneksi myöskään vastuullistet toimijat eivät suosittele tai suosi Cesar Millanin tai vastaavien koulutusmetodeja vaan luottavat ammatitutkinnon suorittaneisiin kouluttajiin kenen metodit perustuvat koiralähtöisyyteen, positiiviseen vahvistamiseen eivätkä ole ristiriidassa eläinsuojelulakien kanssa.

      Se on kyllä ihan totta - ei pelkästään tässä vaan monessa muussakin koiriin liittyvissä asioissa että realistinen pitää olla. Vaikka koirien kanssa touhuaminen on pääsääntöisesti hyvin positiivista hommaa - niin ruusunpunaista yläpilveä se ei aina tosiaan ole. Ongelmia voi tulla ja jo ennakkoon pitää miettiä kuinka niitä mahdollisia lähdetään työstämään ja kuinka toimitaan.

      Poista