torstai 9. lokakuuta 2014

Ehkä ne koiratarhat onkin ihan hyvä asia

Useasti törmää, kun kodittomien koirien auttamisesta tai koirien adoptiosta ulkomailta mainitsee, kommentteihin siitä että "miksi et auta suomalaisia koiria". Bloggasin aiheesta elokuussa, kirjoitus löytyy täältä. 

Tänään Facebookissa törmäsin jaettuun Ylen Uutisten artikkeliin, jossa poliisi kertoo millaisiin koirakohtaloihin työssään törmäävät. Lue tuo juttu täältä.  Niin, eihän tuo suomalaisten koirienkaan elämä aina ole ihan sellaista kuten pitäisi. Meillä on kuitenkin se kulttuuri, että koiria ei hyljätä kaduilla, eikä koiratarhoille. Koirat pidetään kotona, vaikka niitä ei haluttaisi enää pitää - ja yleensä näissä tilanteissa koiran hyvinvointi kärsii. Niitä ei hyljätä tarhan portille kun lomat alkaa, mikä esimerkiksi Espanjassa on hyvin tavallista. Suomessa koirille etsitään hoitaja - tai ne jätetään kotiin. Näihin uutisointeihin törmää toistuvasti että koirat ovat jätetty oman onnensa nojaan omistajan ollessa ties missä, ties kuinka kauan. Omissa ulosteissaan, ilman ruokaa. Yksin jätetyt koirat ovat vain jäävuoren huippu, ja huipun huippu on se tapauksista mitkä päätyy mediaan meidän luettavaksi ja päiviteltäväksi. Totuus on lohduttomampi. Eikä kyseessä tarvitse olla edes mikään lomamatka, kaikki vaan eivät koiristaan huolehdi.

Suomessa viedään koiria piikille aika pienestä syystä - syistä mitkä ei liity koiran terveyteen. Koiria lopetetaan pitovaikeuksien vuoksi ja elämäntilanteen muuttumisen takia. Omistajilla on varmasti syynsä miksi eivät koiralle uutta kotia etsi; onko se suomalainen mielen laatu - ei haluta myöntää että koiraa ei osattukkaan kouluttaa, ei jakseta etsiä uutta kotia vai mikä. Vai johtuuko se siitä ettei oikein tiedetä mitä tilanteessa pitäisi tehdä? Piikki on helppo ratkaisu. Onko se siitä kiinni ettei tiedetä minne koiran voisi viedä? Löytöeläintaloilla Suomessa todellakin on vain kourallin koiria jotka ovat yleensä päätyneet sinne huostaanotettuina tai löydettyinä. En tiedä, mutta veikkaan, että niitä koiria Suomessa löytöeläinkodeissa on vain hippunen jotka omistaja on sinne itse toimittanut ja sanonut että "en halua enää, ottakaa". Suomessa tälläkin hetkellä moni koira ei voi hyvin. On perheitä joissa on muitakin ongelmia ja koira saa näistä osansa - ja voi olla että perheessä on joku joka koiraa haluaisi auttaa, mutta ei tiedä miten. Perheväkivalta osuu yleensä myös koiraan. Sulkeutuvan luonteemme mukaisesti emme halua paljastaa mitä kotona tapahtuu - haluamme ettei naapurit puhu. Ihan varmasti tälläkin hetkellä joku koira saa osumaa perheessä jossa sitä saa lapsetkin. Ehkä perheessä tai sen lähipiirissä on joku joka  haluaisi auttaa koiraa - mutta minne sen vie? Ääneen ei uskalla sanoa, eikä netissä paljastaa mikä kodin tilanne on.

Meillä Suomessa on myös apua tarvitsevia koiria. Ongelma ei ole niin räikeä ja iso kuin muualla, ei niin näkyvä. Siksi usein pysähdymmekkin kauhistelemaan koirien kohtelua muualla maailmassa ja kohdistamme apumme sinne. Ongelmaa on meilläkin ja auttajiakin olisi. Auttaminen Suomessa tuntuu olevan vain niin vaikeaa. Itsekin kontaktoin paikallista löytöeläintaloa taannoin ja tarjosin apuani. Vastausta odottelin pitkään - ja kun se tuli siinä ilmoitettiin että vapaaehtoisia on enemmän kuin tarpeeksi. Apua tarvitsevat eivät ole löytöeläintarhoilla, ne ovat meidän naapuriessa - jonne apua ei voi antaa kun sen tarve ei ole tiedossa.

Suomessa toimii hieno yhdistys, Kodinvaihtajat ry, joka auttaa suomalaisia koiria löytämään uuden kodin. Toivottavasti mahdollisimman moni löytäisi tämän kanavan myös jos koiraa ei voi enää pitää. Toivottavasti jokainen joka tietää tai näkee koiria ahdingossa tekee asialle jotain eikä sulje silmiään.

Blogini otsake tänään on: Ehkä ne koiratarhat onkin ihan hyvä asia. Tällä tarkoitan sitä että ehkä se koiran hylkääminen tarhalle ei olekkaan niin paheksuttava asia. Ehkä se on koiralle parempi, päätyä tarhalle, kuin elää ulosteissaan, nälissään, pahoinpideltynä. Ehkä meillä Suomessakin pitäisi olla tahoja jotka mainostavat itseään kertoen - että me autamme. Älä lopeta koiraasi koska et osaa kouluttaa sisäsiistiksi, älä jätä koiraa yksin kun lähdet lomalle ja ei ole varaa hoitajaan, älä anna koiran elää pahoinpideltynä ja huonosti, ajattele koirasi parasta, tuo meille.  Koiran hylkääminen ei koskaan ole ok - mutta joskus se on kuitenkin koiralle paras vaihtoehto - kun hyljätään paikkaan joka huolehtii koirasta ja etsii sille uuden kodin. Antaa mahdollisuuden. Tuomitsematta syitä miksi omistaja koiran sinne toi tai portille jätti.

Tähän loppuun haluaisin kirjoittaa että jos sinulla on koirasi kanssa ongelma, mikä tahansa, ja ja haluat siitä eroon tai koira voi perheessänne huonosti, tuo meille. Näin en voi kuitenkaan sanoa koska omat resurssit on mitä on. Mutta sen voin luvata että jos apua tarvitset - kysy ensin, ehkä voinkin auttaa. Älä ainakaan jää tilanteeseen missä koirasi ei enää voi hyvin. Apua on saatavana.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti