perjantai 24. heinäkuuta 2015

Myydään pitovaikeuksien vuoksi

Ensimmäistä ja tuskin viimeistäkään kertaa tästä asiasta avaudun. Nimittäin siitä kuinka heppoisin perustein ihmiset koiria ottaa ja vielä helpommin niistä luopuvat. Tämän bloggauksen kuvissa on ihan oikeita koirakohtaloita; muutamassa minuutissa silmäilemällä erästä nettipalstaa löytyi nämä - ja satoja muita ilmoituksia uutta kotia etsivistä koirista. Millaisia ajatuksia nämä teissä lukijoissa herättää?

Ihan totta joo - joskus todellakin on parempi että koiralle etsitään uusi koti tai elämässä tapahtuu jotain niin odottamatonta että koirasta on pakko luopua. Mutta onko oikeasti esimerkiksi muutto ja opiskelun alkaminen sellainen asia mihin ei ole voinut varautua muutamia kuukausia aikaisemmin kun koiran on hankkinut? Entäpä halu matkustella - hyvä syy antaa koira pois - vai voisiko vaihtoehtona olla esimerkiksi koiralle hoitopaikan etsiminen matkojen ajaksi kun koira kerran rakas ja ihana on? Ei jakseta opettaa nuorta koiraa pysymään pihassa irti niin myydään pois? Isolle aktiiviselle koiralle etsitään uutta kotia jossa ollaan valmiita lenkkeilemään koiran kanssa joka päivä? Avioeroja, muuttuneita elämäntilanteita, ihmisvauva tulossa, pitovaikeuksia…. Pitovaikeudetkin hyvin osoittautuu ihan omistajasta johtuviksi - koiraa ei ole koulutettu eikä kouluttamiseen sitouduta joten sisälle pissaava, sisällä haukkuva, remmissä vetävä ja eroahdisteinen koira pistetään eteenpäin. Mukavaa tietty kun siinä samalla saa muutamia satasia rahaakin ja pääsee ongelmasta eroon johon itse ei jaksa paneutua.

Mikä hemmetti tässä ihmisten ajatusmaailmassa nykypäivänä oikeen mättää? Onko koira elävä olento, tunteva yksilö, seuraeläin vai onko se sittenkin sama asia kuin uusi käsilaukku, polkupyörä tai lehden irtonumero jonka voi hankkia, käyttää ja viskata menemään kun syystä tai toisesta ei enää innosta? Missä vaiheessa rakkaasta koirasta tulee tarpeeton ja ongelma josta täytyykin nyt kiireellä päästä eroon? Ja minne se koira päätyy? Tätä mietin usein kun näitä ilmoituksia selailee ja koirista kiireellä halutaan eroon päästä. Onhan noita juttuja mediaankin päässyt kun koiria on annettu minne sattuu ja sitten onkin selvinnyt että koiran uusi omistaja onkin jotain aivan karmeaa ja koiria on kärsinyt tai menehtynyt laiminlyöntien ja väkivallan vuoksi. Onneksi kunnon kasvattajat ja rescuejärjestöt kantavat vastuunsa välittämistään koirista ja luopumisen sattuessa ottavat vastuun uuden kodin etsinnästä; mutta sitten on nämä randompaikoista hankitut koirat kenen kauppasopimukseen ei tuki ja turva kuulu. Näitä kierrätetään ja myydään missä sattuu, kelle tahansa.

Ihmiset - oikeasti - miettikää koiran hankintaa. Ei vain seuraavaksi pariksi kuukaudeksi tai vuodeksi eteenpäin. Koiran omistaminen on paljon muutakin kuin hellittelyä sohvalla ja lenkkejä auringon paistaessa silloin kun omistajan aikatauluun sopii. Koiran omistaminen maksaa aikaa ja rahaa - hyvin pitkälle tulevaisuuteen. Koiraa täytyy myös kouluttaa ja opettaa - tätäkään ei moni tunnu ymmärtävän. Lassie ja Susikoira Roi on mielikuvitushahmoja ja yksikään koira ei sellainen ole eikä sellaiseksi tule ilman että omistaja asialle jotain tekee. Ihmisten elämässä tapahtuu paljon muutoksia enkä jaksa ymmärtää miten koiraa hankkiessa ei mietitä näitä "mitäs sitten jos" tilanteita. Jos se "jos" tilanne onkin sitten sellainen ettei yli päästä ilman että koiralle on pakko uusi koti löytää - tehkää se vastuullisesti ja aikaa siihen käyttäen. Jos omat keinot ei riitä niin kysykää apua tutuilta koiraihmisiltä voisivatko auttaa tai vaikka Kodinvaihtajat ry:ltä.  Älkää kaupatko koirianne netissä eteenpäin ihan kelle sattuu kiireellä - olette ainakin sen verran velkaa koiralle jonka otitte perheenjäseneksi ja nyt luovutte.




15 kommenttia:

  1. Ihan käsittämättömiä luopumissyitä :( Toiset tosiaan ottaa koiran tajuamatta ollenkaan mihin sitoutuu.

    VastaaPoista
  2. "Aika ei riittäny kouluttamiseen" Mitä hittoa?? Ja kai nyt itse tietää onko opiskelupaikkaa hakemassa. Mutta tosiaan tuon lapsen kyllä ymmärrän. ainakin jotenkin. Matkustamista en. Itse aijon matkustella paljon vielä ennen lapsia joten koiraa enkä muutakaan lemmikkiä ota. Kissa tosin saatu siskolta mutta poikkeus. Sitä kyllä hoidetaan sen aikaa kun olen poissa. Avioerossa olisi voinut asian jotenkin sopia..

    VastaaPoista
  3. On totta että moni näistä tapauksista on sellaisia ettei koiran hankintaa ole varmasti paljoa mietitty mutta osa syistä on kyllä ihan perusteltujakin.
    Esim. avioero saattaa oikeasti tulla ihan puskista, ilman mitään aiempia merkkejä. Toinen vaan ilmottaa että se oli nyt tässä, kiitos ja hei. Voi hyvin olla että toinen osapuoli ei ole edes halunnut koko koiraa, tai ainakaan pitää sitä yksin. Ja toisella joka ehkä haluaisi koiran pitää, ei enää eron jälkeen ole esim. taloudellisesti mahdollista sitä pitää.

    Ja mitä esim. tuo "muuttunut elämäntilanne" pelkästään kertoo? Se voi olla esim. vakava sairastuminen, läheisen kuolema-->masentuminen tai ihan mitä vaan. Joskus vaikka koiran hankkimista miettisi vuosiakin eteenpäin on ihan mahdotonta tietää tarkalleen mitä elämä tuo tullessaan.

    Joskus on myös kuullut tarinoita jossa koira ja ihminen ei vaan millään sovi yhteen. Jossain blogissa oli hyvä kirjoitus naisesta jolle puhkesi paniikkihäiriö samaan aikaan kun hankkivat pennun. Pennulle puhkesi mm. eroahdistus jota tämä kyseinen nainen vaan pahensi koska paniikkihäiriö aiheutti ahdistuskohtauksia ja levottomuus tarttui koiraan. Lopulta nainen päätti luopua koirasta (monen kk yksinolo harjoitusten jälkeen) ja saikin kuulla että uudessa kodissa eroahdistus oltiin saatu heti hoidettua.

    Toki koiria varmasti otetaan myös todella paljon ihan miettimättä ollenkaan että sitä tosiaan pitäisi kouluttaa ja viedä lenkille joka päivä. Halusin kuitenkin myös tuoda asian toisen puolen esiin, että aina kaikki ei ole niin mustavalkoista. Hyvä kirjoitus jokatapauksessa tärkeästä aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu totta - ja kuten tuola kirjoitinkin niin joskus todella se luopuminen on paras ja ainoa vaihtoehto. Mutta - sitten on todella paljon tilanteita että ihmiset luopuu sen sijaan että itse viitsisivät ongelmia ratkaista tai hankkia vaikka tilapäistä hoitoapua jos omassa elämässä tulee jotain yllättävää.

      Yleinen sitoutumisen puute ja koiran omistamiseen perehtyminen ennakkoon - siinäpä ne isoimmat ongelmat - ja tietty juuri se että koiria kaupataan kelle tahansa kiireellä eikä vaivauduta siihenkään hommaan sitoutua että koiralle löytyy paras koti. Äkkiä vaan pois :(

      Poista
  4. On ihan surkuhupaisaa että muistutetaan ettei koiraa oteta hetken mielijohteesta kun on itse sen selkeästi semmoisesta ottanut... Täytyy myös kyseenalaistaa näiden muutama kuukausi koiraa jaksaneiden tietotaito, jaksaminen ja viitsiminen paneutua uuden kodin etsimiseen. Yleensä mitään näistä ei ole, koira lähtee mihin lähtee ja usein se joutuu kiertolaisena elämään ellei satu onni matkaan. Surullista, surullista ja vielä kerran surullista.

    VastaaPoista
  5. Kun meille alettiin koiraa etsimään niin huomasin sellaisen asian, että ihan käsittämättömän usein perheisiin puhkeaa allergioita, erityisesti siinä vaiheessa, kun koira on noin 1-2 vuotias... Hmm? Mielenkiintoista...
    Ja mitä jos sitä ylivilkasta lasta vaikka opettais ja kurittais, että annetaan sen koiran olla rauhassa?
    Toinen asia mitä en ymmärrä, kun annetaan koira pois on se, että uudelle kodille asetetaan mitä ihmeellisimpiä ehtoja kuten "alle 100 km päähän, että voidaan tulla viikonloppuisin katsomaan". Mitä helv...? Toki itsekin haluaisin kuulla entisestä lemmikistäni, mutta ennen kaikkea haluaisin, että se saa hyvän kodin vaikka sitten toiseltapuolelta Suomea. Yhteyttä voi pitää ja kuvia lähetellä vaikka sähköpostilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu samaa huomannut että kauhean useilla omistajilla alkaa silmät vuotamaan siinä vaiheessa kun söpö pentuikä on ohi ja haastavin murkkuvaihe alkaa… Nuorista koirista luovutaan kyllä todella todella usein. Veikkaan että 90% näistä on muita kuin ihan oikeita ja järkeviä syitä. Tosiaan, söpö pentuaika ohi eikä koira olekkaan oppinut Lassieksi noin vain, eikä jakseta opettaa. Kuherruskuukausi on ohi ja on iskenyt reaaliteetit koiran pitämisessä…. Ei ookkaan enää kivaa.

      Poista
    2. Joissain tapauksissa allergia voi ihan oikeasti puhjeta jatkuvan altistumisen seurauksena, vaikka olisikin aikaisemmin ollut pitkiä aikoja tekemisissä kyseisten eläinten kanssa, mutta ei kyllä kuulosta uskottavalta, että kaikissa näissä "allergioiden takia" tapauksissa näin olisi.

      Poista
  6. Tätä samaa asiaa olen monesti ihmetellyt! Ja samat ihmiset vielä usein hankkivat uusia koiria/eläimiä, käsittämätöntä! Meille oli alusta asti selvää mitä koiran hankkiminen on ja kennel myös varmisti asian, kuten kunnon myyjän mielestäni kuuluu tehdä. Kouluttaminen on tehty alusta asti kunnolla (meillä pieni koira mutta iso ego :D), sehän kuuluu koira-arkeen ja on lisäksi hauskaakin! Lapset on opetettu miten kuuluu olla koirien kanssa. Sekä eläinten ylipäänsä. Meillä koiran tulo taloon itseasiassa teki hyvää vilkkaalle lapselle. Tuohon allergiaan voin kertoa että itselle puhkesi yllättäen kissa-allergia sekä astma uusiutui kissan ollessa juuri tuon 2 vuotta, oikealla lääkityksellä voin kuitenkin elää kissani kanssa. Luopuminen ei ole vaihtoehto. Että allergia tosiaan voi yllättäen puhjeta, toki sitäkin varmasti tekosyynäkin käytetään. :/

    VastaaPoista
  7. Voihan olla, että koiran karvankierron alku saa joillain aikaan allergiamaisia oireita, jos on vähänkään taipuvainen pölyallergiaan (omalla rodulla alkaa juurikin 1-2 -vuotiaana). Koirista tietämätön voisi tulkita omat tai lapsen oireet pahemmaksikin allergiaksi tajuamatta karvanlähdön olevan vain väliaikainen ilmiö. Itsellenikin ison turkkikoiran massiivinen karvanlähtö paukkaa oireet päälle, mutta onneksi hoitokeinotkin on helppoja: furminaattori heilumaan, koira pesulle ja imurin varressa kuntoilemaan :)

    VastaaPoista
  8. Hyvä kirjoitus, hyviä kommentteja. Koskettava aihe erityisesti kun meille juuri tuli viime viikolla kauan kaivattu pentu. Odotimme koiraa 1,5 vuotta. En halua enää kolmatta lasta mutta halusin koiran nyt tähän elämäntilanteeseen, kun lapset ovat jo koululaisia. Halusin itselleni ulkoiluseuraa ja lapsille leikkiseuraa. Silti, vaikka olemme lukeneet Tuire Kaimiota etuperin ja takaperin, tuli yllätyksenä kuinka intensiivistä elämä pennun kanssa on ja kuinka vaistonvarainen, miltei villi tuollainen pieni eläin on vielä näin elämänsä alkuvaiheessa. Se ei todellakaan ole mikään Lassie jo syntyessään vaan kaikki on opetettava alusta asti toistoilla ja toistoilla... Uskon kuitenkin että kunhan alussa näemme vaivaa, on minulla vuoden, parin sisällä kauniisti käyttäytyvä lenkkikaveri.
    Sen sijaan ymmärrän kyllä, jos koirasta on luovuttava mikäli perheen ihmisjäsenille tulee esim. sairaus tai avioero. Sellaisia muutoksia ei voi ennakoida mutta sellaisessa tilanteessa koira ei saa tarvitsemaansa hoitoa.

    VastaaPoista
  9. Meille kun hankittiin koira, nämä kaikki asiat pohdittiin läpi: Jos ero tulisikin, niin koira on minun ja minulla on kyllä varaa siitä huolehtia yksinkin. En ole allerginen, mutta siitäkin varmasti selvittäisiin sopivalla lääkityksellä. Ja koira on totutettu ihmisiin, myös lapsiin, ettei sitten mahdollisten vauvojen tullessa tarvii heti seota.
    Mutta niin, meikäläisellä on aivot, ei voi vaatia kaikilta.

    Matkustaminen muuten ei ole este, koiralla on todella rakastava mummola johon se pääsee aina hoitoon.

    VastaaPoista
  10. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Ja tämä on varmasti kaikille tuttu "jos koirani ei löydä kotia niin se menee PIIKILLE"!!! Vitunmoinen kiristyskeino eikä koiraa oteta hetken mielipiteestä "niin kuin muillakin on"

    VastaaPoista
  12. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista